Lajiesittely

Motocross (lyhennetään MX) on moottoripyöräilyn kilpaurheilumuoto. Lajia harrastetaan maapallon jokaisessa kolkassa. Kilpailutoiminta motocrossissa on laajaa. Jopa 11-vuotiaat ajajat käyvät omia kisojaan 85-150 kuutioisilla laitteilla. Lajin harrastajat aina eläkepäiviään viettäviin veteraaneihin asti ratkovat keskinäisen paremmuutensa enemmän tai vähemmän totisina ympäri maailman. Toisille ajaminen on muodostunut ammatiksi. Ammattilaiset kisaavat vuosittain maailman- ja kansallisista mestaruuksista Australiassa, Yhdysvalloissa, Japanissa, Kiinassa, Brasiliassa, Etelä-Afrikassa, Suomessa jne. Motocrosskulttuuri on myös vuosien saatossa muodostanut monia alalajeja, jotka nykyään ovat vähintäänkin yhtä suosittuja kuin itse motocross. Niitä ovat hallissa tai stadionilla ajettavat supercross (sx) -kilpailut, Freestyle motocross (fmx) -kilpailut, joissa hypitään rampeilta ja hyppyreistä ja kisataan siitä, kuka osaa tehdä hienoimmat liikkeet ilmalennon aikana ja hieman vähemmän suosittu Minimx, jossa ajetaan motocross-pyöriä huomattavasti pienemmillä crossipyörillä. Enduro on motocrossin sukulaislaji, jossa kilpaillaan kestävyydessä. Kilpailut ajetaan yleensä metsissä ja vuoristoissa, vaativalla radoilla, missä on kivia, tukkeja, renkaita ja vettä. Ne kestävät jopa useita päiviä. Uusin motocross-johdannainen laji on motocrossin ja ratamoottoripyöräilyn sekoitus, jota kutsutaan nimellä supermoto.

Motocross-kisoissa osallistujat on perinteisesti jaettu eri luokkiin pyörien kuutiotilavuuden mukaan ja ajajien iän perusteella. Mitä enemmän kuutioita, sitä enemmän tehoa – vaikka ei ehkä suoranaisesti vauhtia. Tätä asetelmaa kuitenkin sotkevat nykyisin hyvin yleisesti käytetyt nelitahtiset motocross-pyörät. Kaksitahtimoottoriin verrattuna nelitahtimoottoreissa sallitaan samassa luokassa lähes kaksinkertainen kuutiotilavuus, sillä moottorin rakenteesta johtuen tämä moottorityyppi tuottaa huomattavasti vähemmän tehoa kuutiosenttimetriä kohti, ja luokkajaossa pyritään nimenomaan sallimaan kilpailu samantehoisilla moottoripyörillä. Vuonna 2006 markkinoilta löytyy pääasiassa seuraavan kokoisia pyöriä: 2-tahtisia 50, 65, 85, 125, 250 ja 500 cm³ ja 4-tahtisia 50, 80, 150, 250, 450, 510, 525, 550 ja 610 cm³. Yleisesti ottaen 125-kuutioiset ja sitä suuremmat 2-tahti- ja 250-kuutioiset ja sitä suuremmat 4-tahti-pyörät on mitoitettu pyörien ja rungon osalta täyskasvuisilla kuljettajille ja sitä pienemmät vielä kasvuiässä oleville junioreille. Aina 2002-vuoteen asti Suomessa ajettiin 4-tahtisten Suomenmestaruudesta ja tämän luokan valloitti kolmesti Antti Rannikko KTM 620cc:llä(v.-97,-98,-99). Viimeisenä vuonna (2002) Jarno Mattila (KTM) voitti 4-tahtisten Suomenmestaruuden, jolloin sarja lopetettiin, koska 4-tahtisia motocross-pyöriä alkoi olemaan niin paljon.

Vuonna 2004 kansainvälinen moottoripyöräliitto (FIM) ja MM-sarjan oikeudet juuri Dornalta ostanut Youthstream nimesivät MM-sarjan luokat uusiksi, niin että yleisön olisi helpompi seurata kilpailuja. Uudet luokat olivat nimeltään MX1, MX2 ja MX3. MX1-luokasta tuli kovatasoisin pääluokka, ja siinä ajavat 250 cm³ kaksitahtiset ja 450 cm³ nelitahtiset pyörät. MX2-luokasta tuli karkeasti sanottuna nuorten luokka. Siinä ajavat 125 cm³ 2-t- ja 250 cm³ 4-t-pyörät. MX3-luokka, entinen motocrossin kuninkuusluokka, jossa ajavat kaikki yli 250 cm³ 2-t pyörät ja yli 450 cc 4-t, koki jonkinlaisen arvonalennuksen. MX3-luokan kilpailut ajetaan nykyään muista MM-luokista erillään 125 cm³-luokan Euroopan-mestaruuskilpailujen yhteydessä. Useat Euroopan maat seurasivat FIM:in esimerkkiä luokkajaossa, mutta Suomessa ajettiin edelleenkin motocrossia luokissa SM A 125 ja SM A Avoin aina vuoteen 2005 asti, minkä jälkeen luokkajako vaihtui ja se vaihtui hiukan vielä 2007 seuraavasti. Eli MXC 85, MXC/A 85, MXJ, MXB, MXV, MX2 ja MX1. Kaudella 2009 MX1 luokka muuttui avoimeksi luokaksi, johon voi osallistua 125-500 cc kaksitahtisella tai 250-650 cc nelitahtisella motocross-pyörällä. Lisäksi Supercross palasi suomalaiseen motocross-kenttään kolmen osakilpailun voimin.